Mihin riittää henkilöstö uusilla hyvinvointialueilla -mietiskelyä

Olen tänä syksynä pohtinut paljonkin kysymystä siitä mihin henkilöstö riittää uusilla hyvinvointialueilla. Kysymys on laaja, moniulotteinen ja tärkeä. Kysymyksellä henkilöstön riittävyydestä kirjoitin lehtijutun tämän jutun otsikkoa mukaellen. Kirjoitus julkaistiin Kaleva -lehdessä tänään lauantaina. Tähän blogikirjoitukseen avaan asiaa alkuperäisen laajemman kirjoitukseni pohjalta. Lehtijuttu on lyhyempi ja napakampi.

 

Hyvinvointialueet aloittavat toimintansa 1.1.2023. Kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja pelastustoimen henkilöstö siirtyy hyvinvointialueiden työntekijöiksi tuolloin. Ja se on todella suuri muutos, joka tulee koskettamaan kaikkia julkisten toimijoiden ammattilaisia. He ovat niitä, jotka työssään tekevät parhaansa sen eteen, että suomalaisten hyvinvointi-, terveys- ja pelastustoimen palvelut ovat laadukkaita, oikea-aikaisia ja riittäviä. 

 

Hyvinvointialueiden perustamista on valmisteltu käytännössä jo vuosien ajan edellisten hallitusten sosiaali- ja terveydenhuollon uudistustyön ajoista lähtien. Henkilöstön muutosvalmiutta on myös tuettu vuosien ajan ja työntekijät tietävät pääpiirteissään mitä tapahtuu, kun siirrytään hyvinvointialueiden työntekijöiksi. 

 

Aluehallintouudistus ja aluevaalit ovat nostaneet vahvasti esille henkilöstön aseman ja riittävyyden. Se on hyvä asia ja aivan olennainen kysymys ison muutosprosessin aikana. Ollaanhan nyt asettamassa henkilöstön riittävyyteen liittyen muun muassa seuraavia tavoitteita. Esimerkiksi jokaisella kuntalaisella tulisi olla oikeus päästä seitsemän päivän kuluessa kiireettömään hoitoon ja kolmessa kuukaudessa tulisi päästä hammashuoltoon. Tavoitteet ovat oikeita ja olen niistä samaa mieltä. Jokaisen tulisi päästä sairastuttuaan mieluiten heti asiantuntijalle oman terveydentilansa arviointiin.  Se olisi parasta. Mutta mihin riittää henkilöstö? Ja miten välitön avuntarve hoidetaan uusilla hyvinvointialueilla? Löytyykö ratkaisuja ja minkälaisessa oravanpyörässä kenties ollaan? 

 

Vastauksena henkilöstön riittävyyteen on ollut lisätä koulutusta. Katsahdus tähän päivään ja tulevaisuuteen kertoo siitä, että työntekijäpula on totta nyt ja  sen lisäksi tulevaisuudessa yhä suuremmat määrät nyt työssä olevista ammattilaisista jää eläkkeelle. Tarkastelen tätä sinänsä hyvää tavoitetta koulutusmäärien lisäämisestä seuraavista syistä. Koulutusmäärien lisääminen tarkoittaisi ensinnäkin sitä, että tarvittaisiin lisää alan opettajia koulutukseen. Ja ne uudet opettajathan tulevat / heidät koulutetaan niistä sairaanhoitajista, fysioterapeuteista, laboratorionhoitajista sekä monista muista ammattilaisista, jotka nyt tekevät työtään sosiaali- ja terveydenhuollossa. Toisekseen opiskelijamäärien lisäys tarkoittaisi sitä, että nykyisten opiskelijoiden lisäksi tarvittaisiin lisää työharjoittelupaikkoja sairaaloihin, terveyskeskuksiin, laboratorioihin jne . 

 

Nykyistä suuremmat koulutusmäärät voisivat lisätä jo työssään valmiiksi äärirajoilla työskentelevien lääkäreiden, hoitajien, fysioterapeuttien ja muiden työtaakkaa. Harjoittelupaikkojen puute on tälläkin hetkellä iso maanlaajuinen ongelma, sillä monet opiskelijat eivät saa tälläkään hetkellä työharjoittelupaikkoja terveyskeskuksista tai sairaaloista. Työntekijät puolestaan ovat sidottuja tiukasti omaan työhönsä ja opiskelijoiden ohjaus tarvitsee työntekijöiltä aikaa ja paneutumista. Silloin, kun opiskelija ei pääse työharjoitteluun, hän ei myöskään valmistu suunnitellussa aikataulussa ammattiinsa. Ollaan todellakin eräänlaisessa oravanpyörässä, jota ei ratkaista sillä, että lisätään määrättömästi opiskelupaikkoja. Omilta työajoilta ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikössä muistan hyvin jostain parinkymmenen vuoden takaa, että vastaavia aikoja on eletty silloinkin. Aina on selvitty eteenpäin, mutta nykyisin kokonaisuus on monimutkaisempi ja vaikuttavia tekijöitä on enemmän. Se hieno puoli sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöissä on, että useimmat ovat sitoutuneet työhönsä ja opiskelijoiden ohjaukseen.

 

Hyvinvointialueiden valmistelutyössä on kiinnitetty huomiota henkilöstön riittävyyteen lisäksi työssä jaksamiseen. Hoitoalan työntekijöille tehdyissä kyselyissä on noussut huolestuttavasti esille se, miten nuorimmat hoitajat, kolmenkymmenen ikävuoden molemmin puolin, ovat kaikista hoitoalan työntekijöistä niitä, jotka eivät usko jaksavansa tehdä nykyisiä töitään. On luonnollista, että korona-aika on tuonut lisäpaineita tältäkin osin sosiaali- ja terveysalan työhön. 

 

Edellä esimerkinomaisesti esille tuomani asiat ovat massiivisia ja uuvuttavat helposti kaikkia. Juuri tällaisessa tilanteessa tullaan tarvitsemaan aluevaaleissa valittavilta päätöksentekijöiltä laajaa näkökulmaa eteen tulevien henkilöstökysymysten ratkaisemiseen. Tarvitaan oikein mitoitettuja henkilöstöresursseja, muutoskysymyksiin paneutuvaa johtajuutta ja laajan kokonaisuuden hallitsemista. Minkään yksittäisen kysymyksen ratkaiseminen ei ratkaise kokonaisuutta. Jotta oravanpyörästä päästään, tarvitaan valittavilta päätöksentekijöiltä laaja-alaista pohdintaa. Mitään hokkuspokkustemppuja ei ole. 

 

Muutos on mahdollisuus. Olen tämän ajatuksen takana, mutta muutos tarvitsee kokonaisuuden hallitsemista. Hyvinvointialueille valitaan tammikuussa uusia päätöksentekijöitä. Kuntalaisilla on oikeus odottaa sitä, että hyvinvointialueita johtavat ja toiminnasta päättävät sellaiset osaajat, jotka tuntevat sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea laajasti ja pystyvät vaikuttamaan osaltaan vaikeisiin henkilöstön riittävyyden kysymyksiin omalla toiminnallaan!

Tämä kirjoitus on nyt summa summarum siitä miten paljon henkilöstökysymykset tulevat määrittämään sitä miten me itse kukin saamme tarvitsemiamme hyvinvoinnin palveluita silloin, kun tarvitsemme. Palveluiden sisällöstä lienee aika kirjoittaa toisella kertaa.

Kun nyt olen aiemminkin sivunnut näissä blogikirjoituksissani oman hyvinvoinnin tilannetta, tältä viikolta nostan esille se, että lähes kahden viikon tauon jälkeen kävin eilen kuntosalilla tekemässä vakituista harjoitustani. Oli kyllä kiva käydä. Paikalla oli todella vähän muita, joten turvavälit oli kunnossa. Muut kuntosalilla olleet taisivat olla pääasiassa omaa ikäluokkaani, joten meistä suurimmalla osalla on vähintään kaksi rokotusta. Ja arvaatkos muuten kuka saa ensi viikolla kolmannen rokotuksen?

Taidan jo miettä joulukuusen koristelua ja paikkaa. Meillähän järjesteltiin olohuonetta uuteen järjestykseen ja nyt joulun ajaksi siirretään varmaan vähän kalusteita, jotta kuusi mahtuu vakipaikalleen. Tai ainahan voi repäistä ja vaihtaa kuusi uuteen paikkaa:) Kranssikuva on viime vuodelta. Sen viritän yleensä ensimmäiseksi paikoilleen joulun lähestyessä.

Leppoisaa viikonvaihdetta!

Hyppäsitkö kyytiin! Vaalikaruselli on pyörähtänyt käyntiin.

Tämä blogi syntyi olemaan olemassa hyvinvointi edellä ja tarkoituksena kirjoitella hyvinvointialueista ja aluevaaleista. Käytiin kesällä tivolissa ja nappasin tuon kuvan karusellista. Se on niin ihastuttava, että sille on paikkansa tämän jutun teemakuvana. Ja aasinsiltana tähän juttuun sopii muutoinkin tuo kuva. Sillä juuri näin päivinä joulukuun alussa siitä tulee mieleen, että aluevaaliehdokkaat ovat hypänneet hyvinvointialueen vaaleihin valmistautuessa ikään kuin karusellin kyytiin. 

 

Odotukseen ja kierroksiin karusellissa kuuluu iloa, huimia hetkiä, pään pyörälle menoa ja varmaan on hauskaakin. Aluevaaleissa ehdokkuus vaatii hieman hurmahenkisyyttä ja oman sanoman kirkastamista. Varmaan suurin osa on ehdokkaana päästäkseen valituksi. Miten siis erottautua muista ehdokkaista, että saa ääniä. Ja miten päästä esille? Kuumia kysymyksiä jokaiselle, luulisin.

 

Kyllä olen minäkin miettinyt mitä sanoa, kun pääsen puhumaan omista tavoitteistani tai mitä kirjoitan flyeriin, jotta sitä ei heti työnnetä paperikoriin. Että joku lukisi viestiäni läpi ja miettisi antaisiko äänen juuri minulle…

Tosiasiahan on se, että puolueista riippumatta kaikilla on hyvin pitkälle sama käsitys siitä ”isosta kuvasta” mihin pyritään. Mutta, mutta … omissa pohdinnoissani olen tuonut esille sen, että vielä tärkeämpää todellisuudessa on se mitä ovat keinot ja miten ja mihin  hyvinvointialuetta viedään tulevaisuudessa. Isoja kysymyksiä, sanon minä, ISOJA KYSYMYKSIÄ on ratkottava. Ja tähän kohtaan haluan ottaa esille hyvinvointialueiden ja aiemmin sotealueiden valmistelutyöstä, jossa olen ollut aikanaan mukana itsekin. 

 

Tarkkaan ottaen hyvinvointialueiden ja aiemmin sotealueiden osalta valmistelijat ovat valmistelleet, poliitikot ovat ohjanneet valmistelua ja kuntalaisiakin on kuultu valmistelun eri vaiheissa jo vuosien, lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Monet valmistelijat ovat olleet matkassa melkeinpä koko ajan. Niin minäkin vuonna 2005 aloitin Oulun seudun sotevalmisteluun projektipäällikönä, kun silloinen Paras –laki (en selitä sitä tässä enempää kuin, että kyseessä oli Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta, jossa soten uudistamisella oli merkittävä rooli). Ja todellakin nuo ajat toivat paljon hyvää yhteistyötä ja muutama hyvinvointikuntayhtymänkin Pohjois-Pohjanmaallekin. Niistä ajoista on ollut hyvä jatkaa tätä pitkää matkaa eteenpäin. Vaalien jälkeen valmistelijat ovat niitä, jotka suunnittelevat, valmistelevat ja tekevät esityksiä valtuustolle ja monille muille elimille, joita hyvinvointialueille tulee. Päättäjien tehtävä on sitten päättää ehdotusten perusteella! Ihan vain korostan sitä mikä on päättäjän rooli erotettuna valmistelijoiden työstä. Olin muuten kolmekymmentä vuotta sitten nuorena äitinä sosiaalilautakunnan jäsen ja nimenomaan virkamiesten laadukas työ mahdollisti päätöksenteon silloinkin.

Miten on vaalityö käynnistynyt ja mitä olen tehnyt viime viikon aikana? Olen päässyt avaamaan ensimmäisessä tilaisuudessa ajatuksiani kuulijoille. Ja sehän tiesi sitä, että jo viikkojen ajan muotoilemat ajatukseni tuli tiivistää todella tiukkaan muotoon. Oli aika jännä paikka, vaikka olen puhunut työelämässä sadoillekin ihmisille. Tilaisuus, joka järjestettiin Kokoomuksen, kristillis-demokrattien ja RKP:n vaaliliiton yhteistyössä, oli minullakin mahdollisuus pienimuotoiseen vaalityöhön omalta osalta. Kuultiin johdantopuheenvuoro alueemme valmistelusta POPsote -organisaatiossa. Hyvinvointialueen valmistelusta voit lukea osoitteesta https://popsote.fi  Oli todella hyvää keskustelua. Tein pienen esittelyflyerin itsestäni tuohon tilaisuuteen. Virallinen esittelylehtinen odottaa vielä loppuun hiomista.

 

Hyvinvointiasioista puheen ollen käytiin miehen kanssa viikolla hakemassa influenssarokotukset ja varattiin myös aika kolmanteen koronarokotukseen. Muistathan sinäkin huolehtia rokotukset kuntoon. Se on vähin mitä voimme tehdä koronan aiheuttamassa pandemiassa.

Ulkoilu on ollut kovien pakkasten ja oululaisen "vinkan" takia tavallista vähäisempää.  Minulla on taipumus kylmäallergisiin reaktioihin kasvoissa, joka ei ole mitenkään mukavaa. Enemmän tulee huolehdittua liikunnasta sisätiloissa. Viikko sitten ulkoilureitillä nähtiin muuten aika ihastuttava näky. Tuo leikkipuiston asetelma toi mieleeni karusellin. Oli kaunista, mutta kylmää. Myös vaalikarusellin kyyti voi olla näin sydäntalvella vähän kylmääkin, kun järjestetään vaalikojujen äärellä kansalaisten tapaamisia. Niitä odotan todella paljon ja ehkä vähän vähempiä pakkasia. Tämä vaalityön vaihe innostaa, kiinnostaa ja tuo iloa. Siksipä jatketaan hyvillä mielin vaaleihin valmistautumista täälläkin.

 

Voikaa hyvin! Ja juhlitaan itsenäistä Suomea kiitollisin mielin!