Maaliskuun alku ja kuulumisten aika

 Niin vain vierähti puolitoista kuukautta, että en ole käynyt kertomassa kuulumisia. Nyt on sen aika, että hieman raotan verhoa siitä mitä minulle kuuluu ja onko näköpiirissä mitään uutta hyvinvointialueen suhteen. Ja jotain on hyvä aina kertoa muutoinkin hyvinvoinnin suhteen. Elämmehän jälleen uuden kriisin aikaa Euroopassa.

Toki pääosa teistä ehkä seurasi vaaleja ja totesi, että en tullut valituksi aluevaltuustoon. Neljäs sija tuli KD:n listalla sitoutumattomana ehdokkaana. Ääniä sain 146, joten suuri kiitos sinulle, jos äänestit minua. Ja lisäksi kiitos minua vaalityössä kannustaneille ja tukijoilleni vielä kerran. Monet jakoivat esitteitäni ja kertoivat eteenpäin siitä miksi minulle kannattaa antaa äänensä. Moni teki tätä työtä myös tietämättäni tai sain yllättäen siitä tietää vasta jälkikäteen. Paljon kiitollisuuden aihetta on.

Tällaisia on kiva kerrata, kun ajattelin vihdoinkin kertoa myös laajemmalle joukolle uutisia omasta jatkostani hyvinvointialueen osalta. Siitä siis kuulette kohta.  Otin muuten tämän kuvan oululaisessa Ainolan puistossa, jossa ihana puistokahvila uinuuu vielä talviuntaan, kun olin aamupäivällä kuunnellut Pohjois-Pohjanmaan aluevaltuuston toiminnan ensimmäistä kokousta. Valokuvauksella on minulle paikkansa hyvinvoinnin tuojana, josta  myös lisää kohta.                              

     Pohjois-Pohjanmaan aluevaltuusto kokoontui jo ensimmäisen kerran ja aluehallitus on koolla myös ensimmäistä kertaa heti maaliskuun alussa. Valtuuston ja aluehallituksen lisäksi on meidän alueella useampi lautakunta ja jaostoja, jotka tekevät varsinaisia päätöksiä. Lisäksi virallisessa organisaatiossa on mukana muun muassa alueellisia neuvottelukuntia, joiden tehtävät näkyvät seuraavassa kuvassa. Kuvan olen ottanut Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen hallintosäännöstä.                                    

Nyt vihdoin uutiseni! Kristillisdemokraatit ovat valinneet minut edustajaksi Oulun alueelliseen neuvottelukuntaan. Olen niin kiitollinen tästä luottamuksen osoituksesta. Kiitos!

Joten tämän talven nopeasta vaaliprosessista seurasi omalla kohdallani hyvää ja mieluisa tehtävä. Tehtävät, joihin neuvottelukunnassa paneudutaan sivuavat hyvin läheltä asioita, joiden eteen olen saanut tehdä aiemminkin töitä.  Ja kuten huomaatte esimerkiksi hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on mukana tässä listassa.

Hyvinvointia ja voimavaroja tähän päivään!

Vaikka meilläkin Oulussa juuri nyt paistaa niin hienosti aurinko, ei se ole joka päivä auttanut kuluneella viikolla. On mennyt monta päivää niin, että on pitänyt oikeasti ponnistella, että ei uppoudu kaikkeen siihen kauheuteen, joka täällä meidän Euroopassa vallitsee. Tiedän, että en ole ainoa. Olenkin kuunnellut sitä, miten ihmiset pyrkii suojautumaan vaikealta ajalta ja mullistuksilta. Ajattelin kirjata niitä tähän itsellekin muistutukseksi.

- arjen rutiinien ylläpito on tärkeää. Tee ruokaa, pyykkää, siivoa. Arkisia asioita omassa rytmissään.

- liikunta ja ulkoilu auttaa. Lähde ulos, käy lenkillä tai tee jotain muuta mikä pitää vireessä ja tuo mielihyvää. Joku sanoisi, että vitsi, vitsi, kun puhun lumitöistä... Sekin on hyvä juttu ja ainakin olet ulkona. Joo ja meillä lumityöt hoitaa mies pääasiassa, mutta mainitsen kumminkin tähän listaan. Siellä on miehiä, jotka mahdollisesti kokevat samalla lailla tämän ajan ahdistavana.

- on lupa miettiä ja tehdä iloa tuovia juttuja. Minä tykkään ottaa valokuvia. Olen kuvannut sekä ulkona (Ainolan puistossa keskiviikkona) että kotona sisällä sitä toista blogiani varten ( löytyy osoitteesta mrs60something.blogspot.com , jos haluat käydä lukemassa) Varmaan voisin ajaa Nallikariinkin ottamaan sitä kauneinta auringonlaskun kuvaa vaikka heti tänään illansuussa.

- voit siivota vaatekaappiasi ja kenkävarastoja ja viedä tarpeettomat esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin konttin tai johonkin Ukrainaan menevään keräyspisteeseen. Huomioi myös, että keräyspisteisiin kannattaa viedä sellaista tavaraa, jota eniten kaivataan. Ne tavarat ovat ehkä hygieniatuotteita tai muuta arjen elämään sopivaa. Keräyspisteissä tietävät. Pieni apu nyt sodassa olevaan Ukrainaan on jotain mitä sinä voit tehdä. Omalta osalta olen lähes kaksikymmentä vuotta ollut kuukausilahjoittaja Unicefille ja Suomen Punaiselle Ristille. Pieni lahjoitus kuukausittain ja silti olen kokenut, että teen jotain todellisessa hädässä olevien hyväksi kriisipesäkkeissä. Nyt voisin tehdä saman kuin jotkut ystävät, että kerään vaatteita ja kenkiä Punaiselle Ristille, jossa ne myydään ja sitten kertyneet rahat menevät ajankohtaisten katastrofien hyväksi. 

- vaihdoin muuten autosta radiokanavaa, kun väsyin kuuntelemaan koko ajan puhetta sodasta. On lupa kuunnella jotain muutakin tai katsoa jotain hömppää, jos haluat. Se ei ole keneltäkään pois ja antaa pientä helpotusta ja pakoa. On muuten aika vaikeaa, kun olen niitä, jotka normaalisti saattavat seurata kaikki uutiset illan aikana ja A -studiot päälle. Nyt en pysty!!!

- varaudu sinäkin. Eikö vain ole sellainen tunne, että johan me on kaksi vuotta eletty koronakriisiä ja siitäkin selvittiin pääosin. Eivät kaikki selvinneet, tiedän kyllä. Nyt on jälleen jaksettava, sillä väistämättä uutiset tuovat mieleen sen, mitä tästä seuraa. Samalla tavalla kuin koronan alkaessa, voi kerätä ruokavarastoja "pahan päivän varalle". Tarkoitus on eri, mutta varautuminen on jotain mikä olisi hyvä olla kaikissa tilanteissa kunnossa. Varautuminen on meidän suomalaisten vahvuus. Pelkästään lumentulo voi aiheuttaa tilapäisiä häiriöitä, sähkökatkoksia jne. Olemme tottuneet tällaiseen. Samat kaiken varalta varautumiset toimii useimmissa poikkeusoloissa. 

- ystäväni pyysi minut mukaan katsomaan ja kuuntelemaan Oulun tuomiokirkossa esitettyä tanssitaideteosta. Oli upea kokemus. Oli jotenkin lohdullista ja tukea tuovaa istua kirkkosalissa ja vain seurata esitystä. Koin itsekseni jonkinlaisen rukoushetken tuon esityksen aikana. Kirkot ovat auki ja vain istahtaminen hetkeksi arjen keskellä voi helpottaa.

- höh ja sitten ostin kauppareissulla tulppaanikimpun spontaanisti. No ei mennyt "aivan maaliin", sillä vasta kotona tajusin, että valitsin mielestäni rujonkauniit kukat. Saattaa kuvastaa tämänhetkistä olotilaa, mene ja tiedä.

Olen muuten käynyt tällä viikolla kuntotestauksessa. Edellinen testaus oli viime elokuussa ja nyt sitten oli kontrolli miten on kuntoilu vaikuttanut. Tulokset saan ensi viikon jälkeen. Niistä olen yhteistyökumppanini Liikuntakeskus Olon kanssa lupautunut kirjoittamaan siihen toiseen blogiini. Voin sitten vinkata tännekin, kun juttu on tehty.

Nyt toivotan sinulle kaikesta huolimatta mukavaa maaliskuuta. Kevät on vahvasti tulossa, nautitaan aurinkoisista päivistä. Anna itsellesi lupa hengittää syvään sisään ja puhaltaa pitkään rauhallisesti ulos.  

Viimeisen vaalikampanjointiviikon tunnelmissa.

Vietettiin sitten viime viikonloppu meidän maalla. Aika monet ehdokkaat tuntuivat olevan samoilla linjoilla, että ennen varsinaista vaalikampanjointiviikkoa vietettiin aikaa itselle hyvää oloa tuovien puuhien parissa. Minulle se varsinainen ulkona liikkumispäivä oli lauantaina. Oli pakkasta, mutta aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa. Kävin valokuvaamassa tuttuja maisemia. Valokuvaus on minulle vakinaisen työelämän jälkeisenä harrastuksena voimaannuttavaa ja tuo hyvää oloa. Siinä mielessä on ollut hyvä elää hyvinvointia vaalien tässä vaalikampanjankin aikana.

Ja se toinen juttu, joka tällä viikolla tuo hyvää mieltä, on lasten perheiden näkeminen. Juuri nyt viimeisellä viikolla ennen vaaleja on toinen Etelä-Suomessa asuvan lapsen perhe täällä käymässä ja heidän läsnäolonsa tämän oman vaaleihin keskittyvän tekemisen ohella on todella tärkeää minulle. Kokkaillut olen perinteistä makaronilaatikkoa, pienimmäisen laittanut jonkun kerran päiväunille ja  siinä ohessa aloitin yhtenä päivänä kirjoittaa tätä blogikirjoitustani, joka sitten jäi odottamaan sopivaa hetkeä editoida loppuun. 

Sattumoisin oli tällä viikolla yksi kokouskin (yhdistys, johon kuulun ja läsnä oli viisi henkilöä koronaturvallisesti paikalla) ja piipahdin  toisessakin (urheilullinen pieni tapahtuma). Se vain on niin, että varsinaista vaalikampanjointia siinä muodossa kuin sitä yleensä on, ei sitten ollut näiden vaalien aikaan. Uusia juttuja on otettu käyttöön; somettaminen facebookissa ja instagramissa on tätä päivää ja tulevaisuutta vaalityössä. Saattaa olla, että yksi instalivelähetyskin vielä toteutuu lauantaina.

Tästä koronatilanteesta ja joulun / uudenvuoden flunssani jälkioireista johtuen olen liikkunut varovaisesmmin ihmisjoukoissa. Jonkin verran kyllä olen käynyt Rotuaarilla, meidän oululaisten kävelykadulla), mutta harvoja ovat olleet vastaantulijat. Aika kurjista ja tuulisista säistä johtuen hyvin harva vastaantulija on edes kääntänyt katsettaan vastaantulijaa kohti, jotta heitä olisi voinut lähestyä kysymyksellä aluevaaleista. Ja tietysti olisi ollut kiva jutella. Esitteitä oli maltillisesti ja arkistokappaleita jää vähäsen. 

Entäs näin eläkeläisenä kampanjointi ja varsinkin, kun en ole ollut vaalien merkeissä liikkeellä kuin 1980-1990 -lukujen vaihteen aikoihin? Miten meni mielestäsi? Tuleeko ääniä ja mitä sitten? Kysytty on ja ilman muuta on kyllä kiinnostavaa ja jännittävää odottaa tulosta. Sunnuntai-iltana selviää.

Nyt jo kiitän ihan jokaisesta äänestä, jonka saan. Kiitän myös tukijoitani, joita ilman en olisi mitenkään selviytynyt tästä urakasta. Ei villejä veikkauksia äänimääristä numerolleni 225. Varsinainen äänestyspäivä on 23.1.2022. Muistathan äänestää asut millä hyvinvointialueella tahansa. 

Ennakkoäänestyksen aika 12.1.-18.1. ja vaalipäivä 23.1.2022

Olen luvannut kirjoittaa tätä blogia rennommalla otteella, koska esimerkiksi lehtiin kirjoittamani artikkelit ovat aika tiukkaa tekstiä johtuen pelkästään syystä, että annetaan tietty määrä kirjoitusmerkkejä, joihin pitää kaikki typistää. Täällä blogissa saan itse määritellä tekstin pituuden ja sehän sopii. Kuitenkin tämä kirjoitus on hieman tiukempaa ja tarkempaa tekstiä, kun ajattelin tähän tehdä   monista päässäni pyörineistä ajatuksista koosteen. Olen kirjoittanut julkisesti lehtiartikkeleissa muutamista asioista, jotka olen halunnut nostaa esille keskeisinä hyvinvointialueen tulevaisuutta koskevista asioista. Kaikkia ei vielä ole julkaistu, mutta odotellaan. Nyt, kun ennakkoäänestys on alkanut, arvelin olevan hyvä aika tiivistää joitakin asioita hyvinvointialueisiin liittyen blogitekstiinkin.

Ensinnäkin olen pohtinut aiemmassa artikkelissa henkilöstökysymystä. Suuri huolenaihe on henkilöstön riittävyys, jaksaminen ja ammattitaito. Kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja pelastustoimen henkilöstö siirtyy hyvinvointialueiden työntekijöiksi tuolloin. Ja se on todella suuri muutos henkilöstönäkökulmastakin. Mutta mihin riittää henkilöstö uusilla hyvinvointialueilla? Juuri nyt on nostettu esille esimerkiksi sairaanhoitajien koulutusmäärien liaääminen. Samanaikaisesti kaikkiin ammattikorkeakouluihin ei ole riittävästi hakijoita, joilla ensisijaisena hakutoiveena olisi sairaanhoitajan koulutus. Kirjoitin jo joulukuun alkupuolella tästä ja totesin, että muutokset koulutusmäärissä tarvitsee kouluttajien ja sotetyöpaikkojen tiivistä yhteistyötä ja koordinaatiota. Oravanpyörästä tarvitaan pois pääsyä. 

 

Toisena kysymyksenä olen pohtinut lähipalveluja ja nopeaa hoitoon pääsyä. Ihmiset odottavat tulevilta hyvinvointialueilta sitä, että palvelut ovat lähellä, niihin pitäisi päästä nopeasti ja tarvittava pelastustoimi on nopeasti saatavilla. Olen asiasta samaa mieltä ja on aivan aiheellista, että näistä puhutaan. 

 

Koska kotimme on ollut Oulussa yli neljänkymmenen vuoden ajan ja ollaan vietetty vapaa-aikaa samassa ajassa yhteensä lähes viiden vuoden ajan Koillismaalla, olen pohtinut sitä mitä voin odottaa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluilta kaupunkilaisena ja maalla asuvana. Valinnan vapaus on erityiskysymys, jota olen pohtinut. Meistä jokaisella on oman tarpeemme ja tilanteen pohjalta mahdollisuus valita oma terveyskeskus miltä paikkakunnalta tahansa. Olen valinnut kaupunkilaisena oman terveyskeskuksen toiselta paikkakunnalta kuin asun päästäkseni pienessä terveyskeskuksessa kiireettömiin palveluihin omalääkärille ja meille muodostuisi mahdollisimman pitkäaikainen hoitosuhde, jos tarvitsen palveluita. Esimerkiksi Koillismaalla etäisyydet voivat olla todella pitkiä kotikunnan terveyskeskukseen ja samalla naapurikunnan palvelut voivat olla jopa kymmeniä kilometrejä lähempänä. Jos etäisyydellä tai muulla seikalla on merkitystä, voi valita muunkin kuin oman kotikunnan terveyskeskuksen. Tässäkin asiassa valinnan vapaus tulee säilyttää. Kotikaupungissa ja meidän maalla olevalla paikkakunnalla on sama yhteispäivystys. Matka ssa on vain eroa jotain 120 kilometriä, jos joudutaan sinne lähtemään joko kotoa (asutaan melkein yliopistollisen sairaalan vieressä) tai maalta, jolloin matka-aikaan vaikuttaa myös keli.

 

Hyvinvointialueen tulevaisuuden sotekeskuksen toimintaperiaatteiden tulee olla läpinäkyviä ja asiakkailla tulee olla tieto siitä, miten toimia eri tilanteissa. Erityisesti ensikontaktiin pitää päästä nopeasti. Puhelimen päähän on saatava joku, joka kuuntelee asian ja ohjaa eteenpäin. Tarvitaan lisäksi tehokas takaisinsoittojärjestelmä, jos puheluun ei heti vastata. Mihin vuorokauden aikaan tahansa tulee saada yhteys yhteispäivystykseen ja/tai hätäkeskukseen riippumatta siitä, missä asuu. Myös maalla toisessa kodissa tai mökillä asuvat voivat tarvita nopeaa hoitoon pääsyä kiireellisissä tilanteissa (tapaturmat tai sairauskohtaukset) samoin perustein. Tehokkaat ja toimivat tietoliikenneverkot ja tietojärjestelmät takaavat asiakkaan tiedot kaikkiin sotekeskuksiin.

Kolmanneksi olen ottanut esille sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tuottamisen julkisten, yksityisten yrittäjien ja palveluntuottajien sekä järjestöjen yhteistoimintana

Meillä suomalaisilla on ollut jo vuosikymmenten ajan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin järjestelmä, joka on tuottanut monille sukupolville hyvinvointia ja taannut jokaiselle oikeuden tarvitsemiinsa palveluihin. Siitä voimme olla aiheellisesti kiitollisia. Aluevaalit ovat mahdollisuus jokaiselle vaikuttaa siihen, miten tulevaisuuden hyvinvointi- ja terveyspalveluista päätetään. Aluevaltuustot päättävät jatkossa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä, varsinaisista terveyspalveluista, sosiaalihuollosta, kuntoutuksesta sekä terapiapalveluista ja vanhuspalveluista erikoissairaanhoito mukaan lukien. Pelastustoimi on tärkeä osa aluepalveluiden kokonaisuutta. On luonnollista, että äänestäjää kiinnostaa eniten itseään lähimpänä olevien palveluiden järjestäminen. Suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon vahvuus on ollut siinä, että näin laajasti ollaan oltu valmiita takaaman kuntien ja kuntayhtymien toimesta jokaiselle mahdollisuus palveluihin. Tästä tulee pitää kiinni edelleen.

Suomessa tarvitaan vahva julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto. Samalla hyvinvointialueilla tulee avoimesti olla valmis etsimään uusia ratkaisuja ja vastuullisten yksityisten yritysten ja palveluntuottajien tulee voida jatkaa toimintaansa. Voidaan myös etsiä uusia entistäkin parempia ratkaisuja sille, miten yksityistä palvelutuotantoa voidaan hyödyntää täydentämään julkisia palveluita nykyisen toiminnan pohjalta. Esimerkiksi pienten kuntien alueelle tulee voida lisätä yksityistä palvelutuotantoa täydentämään sosiaali- ja terveydenhuollon ydintoimintoja, jotta ydintoiminnot pystytään turvaamaan hyvinvointialueen omana toimintana.

                           

Aluevaaleissa valittavilta päätöksentekijöiltä edellytetään laajaa näkökulmaa eteen tulevien henkilöstökysymysten ratkaisemisessa. Tarvitaan oikein mitoitettuja henkilöstöresursseja, muutoskysymyksiin paneutuvaa johtajuutta, talouden ja laajan kokonaisuuden hallitsemista. Minkään yksittäisen kysymyksen ratkaiseminen ei ratkaise kokonaisuutta. Hokkuspokkustemppuja ei ole. Aluehallintouudistus tarvitsee kokonaisuuden hallitsemista. 

 

On aika äänestää! Äänestä sinäkin!

Uusi Vuosi ja valmistautumista aluevaaleihin

Vuoden vaihtuminen on ollut ja toki on edelleenkin hetki, jolloin useinkin tulee ladattua toiveita jostain paremmasta. Kovin mielellään toivotaan entistä parempaa aikaa ja elämää. Tämä vuoden vaihtuminen ei tee poikkeusta toiveiden osalta.

Todellakin kuluneen vuoden päätteeksi ei enempää voisi toivoa kuin parempaa uutta vuotta kuin edellinen. Ollaanhan kaikki kohdattu se tosiasia, että pandemia jatkaa elämistään täällä eikä kukaan rohkene luottaa ainakaan vielä, että se katoaisi mihinkään. Onneksi on silti toiveita paremmasta! Hurraa -huutoja sille vuoden vaihduttua uuteen! Tässä yks viime vuoden valokuvistani, josta tykkään niin paljon. Koskaan ei tiedä mitä portin takaa löytyy!

Koska tämä blogi sai alkunsa aluevaaleihin valmistautumisesta, sivuan sitäkin. Ja onhan se todellakin valtaisa uusi alku suomalaisille, että meidän hyvinvointiin liittyvät palvelut ja pelastustoimi siirtyy uuteen organisaatioon. Hieman olen huolestunut siitä kuinka vähän asia kiinnostaa ihmisiä, ainakin seurattaessa erilaisten kyselyjen tuloksia näyttää osallistuminen aluevaaleihin todella vähäiseltä. Erityisesti nuoret tuntuvat  pitävän hyvinvointipalveluita kaukaisina asioina. Puhutaan jokainen osaltamme siitä mistä vaaleissa äänestetään ja siitä miten tärkeää on äänestää.

No sitten vielä kissanhännän nostaminen! Asetuin ehdolle, koska katson työuran tuoneen SOTEKOKEMUSTA, TIETOA JA TAITOA riittämiin voidakseni toimia koko Pohjois-Pohjanmaan asukkaiden hyväksi hyvinvointialueen päättäjien joukossa. Ehdokkaana ole sitoutumaton ja löydät minut kristillisdemokraattien listalta. Ja ikään kuin joululahjaksi saatiin äänestysnumerot. 

Minun numeroni on 225. Ja esitteetkin ovat valmiit. Olen niin valmis vaaleihin.

Vaalit ovat todella pian ja vaalityölle on mahdollista vain lyhyt pyrähdys. Vaalityötä ei muutoinkaan tehdä kuin oli suunniteltu. Rajoituksia on paljon, jotta voisi liikkua ns "turuilla ja toreilla" kertomassa omista painopisteistään aivan vapaasti. Tilanne sentään on yhtäläinen kaikille.

Koska olen kaikkiin blogeihin kirjoittanut jotain hyvinvointiin liittyvää, teen sen tälläkin kertaa. Nimittäin ei mennyt meillä joulun aika niin kuin strömsöössä - eikä muuten ole mennyt uuden vuoden alkukaan. Sairastuttiin molemmat flunssaan ennen Joulua ja aattoaamuna käytiin asianmukaisesti koronatesteissä. Onneksi tulokset olivat negatiivisiä. Kovasti on ollut pitkään kestävä tauti. Optimisti minussa elää. Toivotaan vain vähemmän pakkasia, jotta voisi lähteä jakamaan esitteitä mahdollisimman pian. Onneksi on tukijoukkoja, joten hyvältä näyttää siltäkin osin. 

Toivon todellakin, että jossain vaiheessa tätä lyhyttäkin lyhyempää kampanjaa olisi mahdollisuus tavata ihmisiä. Sitten, kun/jos tavataan jossain, tule juttelemaan ja kysymään ajatuksiani. Olen vastannut vaalikoneisiin ja luulen, että viimeisimpään eli Ylen vaalikoneeseen sain myös täydennettyä joihinkin kysymyksiin muutamia ajatuksia. Sieltä löytyy minunkin näkemyksiä, kuten useimpien ehdokkaiden.

Näissä merkeissä etenee vaalityö tällä loppiaisviikolla. Mukavia talvisia päiviä sinulle! Voi hyvin!

Mihin riittää henkilöstö uusilla hyvinvointialueilla -mietiskelyä

Olen tänä syksynä pohtinut paljonkin kysymystä siitä mihin henkilöstö riittää uusilla hyvinvointialueilla. Kysymys on laaja, moniulotteinen ja tärkeä. Kysymyksellä henkilöstön riittävyydestä kirjoitin lehtijutun tämän jutun otsikkoa mukaellen. Kirjoitus julkaistiin Kaleva -lehdessä tänään lauantaina. Tähän blogikirjoitukseen avaan asiaa alkuperäisen laajemman kirjoitukseni pohjalta. Lehtijuttu on lyhyempi ja napakampi.

 

Hyvinvointialueet aloittavat toimintansa 1.1.2023. Kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja pelastustoimen henkilöstö siirtyy hyvinvointialueiden työntekijöiksi tuolloin. Ja se on todella suuri muutos, joka tulee koskettamaan kaikkia julkisten toimijoiden ammattilaisia. He ovat niitä, jotka työssään tekevät parhaansa sen eteen, että suomalaisten hyvinvointi-, terveys- ja pelastustoimen palvelut ovat laadukkaita, oikea-aikaisia ja riittäviä. 

 

Hyvinvointialueiden perustamista on valmisteltu käytännössä jo vuosien ajan edellisten hallitusten sosiaali- ja terveydenhuollon uudistustyön ajoista lähtien. Henkilöstön muutosvalmiutta on myös tuettu vuosien ajan ja työntekijät tietävät pääpiirteissään mitä tapahtuu, kun siirrytään hyvinvointialueiden työntekijöiksi. 

 

Aluehallintouudistus ja aluevaalit ovat nostaneet vahvasti esille henkilöstön aseman ja riittävyyden. Se on hyvä asia ja aivan olennainen kysymys ison muutosprosessin aikana. Ollaanhan nyt asettamassa henkilöstön riittävyyteen liittyen muun muassa seuraavia tavoitteita. Esimerkiksi jokaisella kuntalaisella tulisi olla oikeus päästä seitsemän päivän kuluessa kiireettömään hoitoon ja kolmessa kuukaudessa tulisi päästä hammashuoltoon. Tavoitteet ovat oikeita ja olen niistä samaa mieltä. Jokaisen tulisi päästä sairastuttuaan mieluiten heti asiantuntijalle oman terveydentilansa arviointiin.  Se olisi parasta. Mutta mihin riittää henkilöstö? Ja miten välitön avuntarve hoidetaan uusilla hyvinvointialueilla? Löytyykö ratkaisuja ja minkälaisessa oravanpyörässä kenties ollaan? 

 

Vastauksena henkilöstön riittävyyteen on ollut lisätä koulutusta. Katsahdus tähän päivään ja tulevaisuuteen kertoo siitä, että työntekijäpula on totta nyt ja  sen lisäksi tulevaisuudessa yhä suuremmat määrät nyt työssä olevista ammattilaisista jää eläkkeelle. Tarkastelen tätä sinänsä hyvää tavoitetta koulutusmäärien lisäämisestä seuraavista syistä. Koulutusmäärien lisääminen tarkoittaisi ensinnäkin sitä, että tarvittaisiin lisää alan opettajia koulutukseen. Ja ne uudet opettajathan tulevat / heidät koulutetaan niistä sairaanhoitajista, fysioterapeuteista, laboratorionhoitajista sekä monista muista ammattilaisista, jotka nyt tekevät työtään sosiaali- ja terveydenhuollossa. Toisekseen opiskelijamäärien lisäys tarkoittaisi sitä, että nykyisten opiskelijoiden lisäksi tarvittaisiin lisää työharjoittelupaikkoja sairaaloihin, terveyskeskuksiin, laboratorioihin jne . 

 

Nykyistä suuremmat koulutusmäärät voisivat lisätä jo työssään valmiiksi äärirajoilla työskentelevien lääkäreiden, hoitajien, fysioterapeuttien ja muiden työtaakkaa. Harjoittelupaikkojen puute on tälläkin hetkellä iso maanlaajuinen ongelma, sillä monet opiskelijat eivät saa tälläkään hetkellä työharjoittelupaikkoja terveyskeskuksista tai sairaaloista. Työntekijät puolestaan ovat sidottuja tiukasti omaan työhönsä ja opiskelijoiden ohjaus tarvitsee työntekijöiltä aikaa ja paneutumista. Silloin, kun opiskelija ei pääse työharjoitteluun, hän ei myöskään valmistu suunnitellussa aikataulussa ammattiinsa. Ollaan todellakin eräänlaisessa oravanpyörässä, jota ei ratkaista sillä, että lisätään määrättömästi opiskelupaikkoja. Omilta työajoilta ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikössä muistan hyvin jostain parinkymmenen vuoden takaa, että vastaavia aikoja on eletty silloinkin. Aina on selvitty eteenpäin, mutta nykyisin kokonaisuus on monimutkaisempi ja vaikuttavia tekijöitä on enemmän. Se hieno puoli sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöissä on, että useimmat ovat sitoutuneet työhönsä ja opiskelijoiden ohjaukseen.

 

Hyvinvointialueiden valmistelutyössä on kiinnitetty huomiota henkilöstön riittävyyteen lisäksi työssä jaksamiseen. Hoitoalan työntekijöille tehdyissä kyselyissä on noussut huolestuttavasti esille se, miten nuorimmat hoitajat, kolmenkymmenen ikävuoden molemmin puolin, ovat kaikista hoitoalan työntekijöistä niitä, jotka eivät usko jaksavansa tehdä nykyisiä töitään. On luonnollista, että korona-aika on tuonut lisäpaineita tältäkin osin sosiaali- ja terveysalan työhön. 

 

Edellä esimerkinomaisesti esille tuomani asiat ovat massiivisia ja uuvuttavat helposti kaikkia. Juuri tällaisessa tilanteessa tullaan tarvitsemaan aluevaaleissa valittavilta päätöksentekijöiltä laajaa näkökulmaa eteen tulevien henkilöstökysymysten ratkaisemiseen. Tarvitaan oikein mitoitettuja henkilöstöresursseja, muutoskysymyksiin paneutuvaa johtajuutta ja laajan kokonaisuuden hallitsemista. Minkään yksittäisen kysymyksen ratkaiseminen ei ratkaise kokonaisuutta. Jotta oravanpyörästä päästään, tarvitaan valittavilta päätöksentekijöiltä laaja-alaista pohdintaa. Mitään hokkuspokkustemppuja ei ole. 

 

Muutos on mahdollisuus. Olen tämän ajatuksen takana, mutta muutos tarvitsee kokonaisuuden hallitsemista. Hyvinvointialueille valitaan tammikuussa uusia päätöksentekijöitä. Kuntalaisilla on oikeus odottaa sitä, että hyvinvointialueita johtavat ja toiminnasta päättävät sellaiset osaajat, jotka tuntevat sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea laajasti ja pystyvät vaikuttamaan osaltaan vaikeisiin henkilöstön riittävyyden kysymyksiin omalla toiminnallaan!

Tämä kirjoitus on nyt summa summarum siitä miten paljon henkilöstökysymykset tulevat määrittämään sitä miten me itse kukin saamme tarvitsemiamme hyvinvoinnin palveluita silloin, kun tarvitsemme. Palveluiden sisällöstä lienee aika kirjoittaa toisella kertaa.

Kun nyt olen aiemminkin sivunnut näissä blogikirjoituksissani oman hyvinvoinnin tilannetta, tältä viikolta nostan esille se, että lähes kahden viikon tauon jälkeen kävin eilen kuntosalilla tekemässä vakituista harjoitustani. Oli kyllä kiva käydä. Paikalla oli todella vähän muita, joten turvavälit oli kunnossa. Muut kuntosalilla olleet taisivat olla pääasiassa omaa ikäluokkaani, joten meistä suurimmalla osalla on vähintään kaksi rokotusta. Ja arvaatkos muuten kuka saa ensi viikolla kolmannen rokotuksen?

Taidan jo miettä joulukuusen koristelua ja paikkaa. Meillähän järjesteltiin olohuonetta uuteen järjestykseen ja nyt joulun ajaksi siirretään varmaan vähän kalusteita, jotta kuusi mahtuu vakipaikalleen. Tai ainahan voi repäistä ja vaihtaa kuusi uuteen paikkaa:) Kranssikuva on viime vuodelta. Sen viritän yleensä ensimmäiseksi paikoilleen joulun lähestyessä.

Leppoisaa viikonvaihdetta!

Hyppäsitkö kyytiin! Vaalikaruselli on pyörähtänyt käyntiin.

Tämä blogi syntyi olemaan olemassa hyvinvointi edellä ja tarkoituksena kirjoitella hyvinvointialueista ja aluevaaleista. Käytiin kesällä tivolissa ja nappasin tuon kuvan karusellista. Se on niin ihastuttava, että sille on paikkansa tämän jutun teemakuvana. Ja aasinsiltana tähän juttuun sopii muutoinkin tuo kuva. Sillä juuri näin päivinä joulukuun alussa siitä tulee mieleen, että aluevaaliehdokkaat ovat hypänneet hyvinvointialueen vaaleihin valmistautuessa ikään kuin karusellin kyytiin. 

 

Odotukseen ja kierroksiin karusellissa kuuluu iloa, huimia hetkiä, pään pyörälle menoa ja varmaan on hauskaakin. Aluevaaleissa ehdokkuus vaatii hieman hurmahenkisyyttä ja oman sanoman kirkastamista. Varmaan suurin osa on ehdokkaana päästäkseen valituksi. Miten siis erottautua muista ehdokkaista, että saa ääniä. Ja miten päästä esille? Kuumia kysymyksiä jokaiselle, luulisin.

 

Kyllä olen minäkin miettinyt mitä sanoa, kun pääsen puhumaan omista tavoitteistani tai mitä kirjoitan flyeriin, jotta sitä ei heti työnnetä paperikoriin. Että joku lukisi viestiäni läpi ja miettisi antaisiko äänen juuri minulle…

Tosiasiahan on se, että puolueista riippumatta kaikilla on hyvin pitkälle sama käsitys siitä ”isosta kuvasta” mihin pyritään. Mutta, mutta … omissa pohdinnoissani olen tuonut esille sen, että vielä tärkeämpää todellisuudessa on se mitä ovat keinot ja miten ja mihin  hyvinvointialuetta viedään tulevaisuudessa. Isoja kysymyksiä, sanon minä, ISOJA KYSYMYKSIÄ on ratkottava. Ja tähän kohtaan haluan ottaa esille hyvinvointialueiden ja aiemmin sotealueiden valmistelutyöstä, jossa olen ollut aikanaan mukana itsekin. 

 

Tarkkaan ottaen hyvinvointialueiden ja aiemmin sotealueiden osalta valmistelijat ovat valmistelleet, poliitikot ovat ohjanneet valmistelua ja kuntalaisiakin on kuultu valmistelun eri vaiheissa jo vuosien, lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Monet valmistelijat ovat olleet matkassa melkeinpä koko ajan. Niin minäkin vuonna 2005 aloitin Oulun seudun sotevalmisteluun projektipäällikönä, kun silloinen Paras –laki (en selitä sitä tässä enempää kuin, että kyseessä oli Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta, jossa soten uudistamisella oli merkittävä rooli). Ja todellakin nuo ajat toivat paljon hyvää yhteistyötä ja muutama hyvinvointikuntayhtymänkin Pohjois-Pohjanmaallekin. Niistä ajoista on ollut hyvä jatkaa tätä pitkää matkaa eteenpäin. Vaalien jälkeen valmistelijat ovat niitä, jotka suunnittelevat, valmistelevat ja tekevät esityksiä valtuustolle ja monille muille elimille, joita hyvinvointialueille tulee. Päättäjien tehtävä on sitten päättää ehdotusten perusteella! Ihan vain korostan sitä mikä on päättäjän rooli erotettuna valmistelijoiden työstä. Olin muuten kolmekymmentä vuotta sitten nuorena äitinä sosiaalilautakunnan jäsen ja nimenomaan virkamiesten laadukas työ mahdollisti päätöksenteon silloinkin.

Miten on vaalityö käynnistynyt ja mitä olen tehnyt viime viikon aikana? Olen päässyt avaamaan ensimmäisessä tilaisuudessa ajatuksiani kuulijoille. Ja sehän tiesi sitä, että jo viikkojen ajan muotoilemat ajatukseni tuli tiivistää todella tiukkaan muotoon. Oli aika jännä paikka, vaikka olen puhunut työelämässä sadoillekin ihmisille. Tilaisuus, joka järjestettiin Kokoomuksen, kristillis-demokrattien ja RKP:n vaaliliiton yhteistyössä, oli minullakin mahdollisuus pienimuotoiseen vaalityöhön omalta osalta. Kuultiin johdantopuheenvuoro alueemme valmistelusta POPsote -organisaatiossa. Hyvinvointialueen valmistelusta voit lukea osoitteesta https://popsote.fi  Oli todella hyvää keskustelua. Tein pienen esittelyflyerin itsestäni tuohon tilaisuuteen. Virallinen esittelylehtinen odottaa vielä loppuun hiomista.

 

Hyvinvointiasioista puheen ollen käytiin miehen kanssa viikolla hakemassa influenssarokotukset ja varattiin myös aika kolmanteen koronarokotukseen. Muistathan sinäkin huolehtia rokotukset kuntoon. Se on vähin mitä voimme tehdä koronan aiheuttamassa pandemiassa.

Ulkoilu on ollut kovien pakkasten ja oululaisen "vinkan" takia tavallista vähäisempää.  Minulla on taipumus kylmäallergisiin reaktioihin kasvoissa, joka ei ole mitenkään mukavaa. Enemmän tulee huolehdittua liikunnasta sisätiloissa. Viikko sitten ulkoilureitillä nähtiin muuten aika ihastuttava näky. Tuo leikkipuiston asetelma toi mieleeni karusellin. Oli kaunista, mutta kylmää. Myös vaalikarusellin kyyti voi olla näin sydäntalvella vähän kylmääkin, kun järjestetään vaalikojujen äärellä kansalaisten tapaamisia. Niitä odotan todella paljon ja ehkä vähän vähempiä pakkasia. Tämä vaalityön vaihe innostaa, kiinnostaa ja tuo iloa. Siksipä jatketaan hyvillä mielin vaaleihin valmistautumista täälläkin.

 

Voikaa hyvin! Ja juhlitaan itsenäistä Suomea kiitollisin mielin!

 

Kohti aluevaaleja - Vierivä kivi ei sammaloidu

"Vierivä kivi ei sammaloidu" on hyvä lausahdus, jonka halusin liittää tähän hetkeen ja tähän uuden blogini ensimmäiseen kirjoitukseen kuvaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen hyvinvointialueiden perustamisen prosessia. Bloggaajana kuvailen välillä, kuten nytkin, omaa valmistautumistani ja tunnelmia pois sulkematta pieniä pilkahduksia myös oman hyvinvoinnin vaalimisesta. 

Hyvä siis, että lähes parin vuosikymmenen mittainen soteprosessi on edennyt ja päästään konkreettiseen tekemiseen ihan pian. Parhaillaan suunnittelen omia teemojani sille mitä lupaan julkisesti tehdä ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden puolesta, jos tulen valituksi aluevaaleissa.  Tässä kirjoituksessa aloitan siitä mistä aluevaaleissa on kysymys? Odotas, niin kerron.

                            

Ja toden totta, jo nyt olen muutamankin kerran avannut kysyjille sitä mistä on kysymys, kun olen ehdolla aluevaaleissa. Mitä ovat aluevaalit? Aika yleinen ihmettely on, että onko kyseessä ne yhden pankin vaalit? Myös se, miten ne koskettavat kuntalaisia, on kysytty.

 

Aluevaalit järjestetään ensimmäistä kertaa koskaan Suomessa ja nimenomaan tällä nimellä. Jokainen, joka on äänestänyt aiemmin kuntavaaleissa, on periaatteessa ja käytännössäkin äänestänyt aluevaalien teemoista aiemmin. Silti nyt on tilanne toisin. Nimittäin meneillä on suomalaisessa hallinnollisessa järjestelmässä todella suuri muutos. Kaikki äänioikeutetut voivat aluevaaleissa vaikuttaa siihen, ketkä ovat päättämässä siitä, miten omalla hyvinvointialueella tulevaisuudessa palvelut järjestetään.

 

Käytännössä hyvinvointialueilla tullaan järjestämään kaikki kuntien nykyiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, koko alueella oleva erikoissairaanhoito ja koko alueen pelastus- ja ensihoidon palvelut. Siis pähkinänkuoressa ja tiivistetysti nämä. Asiaahan voi pilkkoa sitten osiin, mutta näin blogikirjoituksessa raotan tässä jutussa asiaa tämän verran ja tällä kertaa. Kirjoitan kyllä lisää seuraavilla kerroilla.

 

Silti lisään tuohon määrittelyyn sen, että kyse on järjestämisvastuusta, jonka hyvinvointialueet saavat. Ja laissa / laeissa määritellään muun muassa se, että alueet voivat toteuttaa palvelut itse, yhteistyössä muiden julkisten toimijoiden kanssa, ostaa palvelut yksityisiltä tai järjestöjen palveluntuottajilta ja/tai antaa asiakkaalle/potilaalle palvelusetelin. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että ne päättäjät, jotka alueille valitaan ovat sitten päättämässä, miten näitä vaihtoehtoja toteutetaan lain antamissa puitteissa.

 

Blogissa pidätän itselläni vapauden siihen, että en luettele tarkasti lainsäädäntöä, pykäliä ja vastaavaa täsmällistä tietoa kaikissa kirjoituksissa. Haluan herättää ajatuksia ja saada sinut pohtimaan sitä, miten teet oman äänestyspäätöksesi. Puolueet ja ehdokkaat antavat vaalilupauksia, joista tulette lukemaan minunkin osalta ajallaan. Nyt johdattelen siihen, että aluevaaleissa on kysymys ihmisten hyvinvoinnista ja terveydestä ja sen eteen tehtävästä työstä. Osa vaaleihin valmistautumista on tässä vaiheessa useimmilla ehdokkailla se, että täsmennetään lisää omaa näkökulmaa näihin asioihin.

 

Ja mitä muuten tulevana ehdokkaana, joka olen nyt antanut suostumukseni olla ehdolla, nyt teen? Miettinyt olen paljonkin sitä, mitä ovat omat painopisteet, jotka sitten lisätään ”turuilla ja toreilla” jaettaviin lehtisiin, flyereihin tai ilmoituksiin. Tätä valmistautumistyötä olen nyt tehnyt aina siinä välissä, kun olen käynyt kuntosalilla, jutellut ystävien kanssa, lenkkeillyt, käynyt kokouksissa, laittanut ruokaa, leiponut kampanisuja lasten perheisiin, siivonnut, kirjoittanut muutamaakin tekstiä someen ja jakanut niitä facebookiin ja instagramiin, valokuvannut luonnossa tai kotona. Niin ja kilpailuttanut sitä flyeria, tarkastellut Helsingin Sanomien (ja muiden lehtien) vaalikoneen kysymyksiä, että mitä niihin vastaisin, ottanut vastaan vaalikuvan.

 

Kuluneella viikolla olen tehnyt tosiaan kaikkea sitä mitä tällainen ihminen tekee, joka ei varsinaisesti käy töissä, mutta jolla tuntuu koko ajan olevan puuhaa yllin kyllin. Tiedättehän ne ”eläkeläisten kiireet”. Ja lisäksi olen nyt ikään kuin sukeltanut syvään päätyyn vaalityössä. Viime viikon päätteeksi kenellekään mitään puhumatta, kirjoittelin tätä juttua ja ajattelin perustaa blogin näitä kirjoituksiani varten. Olisikin vallan kivaa, jos innostuitte näitä lukemaan. Näitä saa myös kommentoida ja lähettää kysymyksiä.

 

Niin ja ne aluevaalit ovat sitten 23.1.2022 eli kahden kuukauden päästä. Omat numerot saadaan 22.12, joten siihenkin on se yksi kuukausi. Ehdokasasettelu vahvistetaan seuraavana päivänä eli 23.12.2021.

Taustana omalle ehdokkuudelleni on neljäkymmentä vuotta kestänyt työura fysioterapeutin ja yrittäjän, sotealan kouluttajan ja kehittäjän, järjestön toimialajohtajan, kunnan sotejohtajan, Kaste-ohjelman Pohjois-Suomen ohjelmapäällikön ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston vastuualueen johtajan (sote, alkoholiasiat, ympäristöterveydenhuolto ja kilpailu- sekä kuluttaja-asiat) työstä. Laaja-alainen koulutus ja kokemus Pohjois-Pohjanmaan kuntien ja asukkaiden hyvinvointikysymyksistä, terveydenhuollosta, myös työhön liittyneestä yhteistyöstä pelastustoimen kanssa sai minut hyväksymään ehdotuksen olla ehdolla. 

 

Olen pitkään ollut puolueisiin sitoutumaton ja ilokseni tämä ehto hyväksyttiin ja annoin suostumukseni olla sitoutumattomana ehdokkaana Pohjois-Pohjanmaalla kristillis-demokraattien listalla. Meidän alueella on vaaliliitto Kokoomuksen, Kristillis-demokraattien ja RKP:n kesken, joka tuo oman lisänsä vaalityöhön. Kunnioitan sitä, että lähes kaikki ehdokkaat ovat puolueiden jäseniä. Onneksi suomalaisessa järjestelmässä myös tämä valinta olla sitoutumaton on mahdollinen.

 

Palaan vielä lopuksi tuohon ensimmäiseen kuvaan, jossa saapastelen metsässä Pudasjärvellä? Luonnosta saan hyvää oloa ja tunnetusti vierivä kivi ei sammaloidu, kuten sanotaan.  Kymmenet vuodet Koillismaalla vapaa-aikaa viettäneenä tunnen hyvin myös sen miten palveluita saa siellä jossain metsäautotien varren olosuhteissa. Olen sellainen arkirealisti ja samalla tulevaisuuteen katsova ja uusiin mahdollisuuksiin luottava ihminen. Talous tulee määrittämään päätöksentekoa ja kipeitäkin ratkaisuja on edessä. Käytän päätöksenteossa osaamistani ja kokemuksiani tukemaan palveluiden järjestämistä laajalla Pohjois-Pohjanmaan alueella ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden parhaaksi. Näillä ajatuksilla avaan blogini ja kirjoittelen sopivan hetken tullen lisää siitä, miten etenen ”hyvinvointia vaalien” kohti vaaleja. Tervetuloa seuraajakseni. Löydät minut myös facebookissa nimellä Margit Päätalo ja instagramissa margitpaatalo